...vai periikö maa rehelliset? Näin taisi käydä hallitusta muodostaessa, kun Väyrys-Paavosta tuli ulkomaankauppaministeri. Minkä sille voi, jos on luotu puhumaan totta? Kuinka omista kokemuksista ja syvistä tunteista ääneen puhuminen voisi olla huiputusta? Tottahan se on, että Väyrys-Paavo kokee olevansa nero ja lahja Suomen kansalle. Tottahan sekin on, että Väyrys-Paavo on oman kokemuksensa mukaan vilpittömästi ääneen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja parlamenttien välillä. Väyrys-Paavo kokee olevansa myös nöyrä: "maatalousministerin salkku oli kiikarissa, mutta ihan hyvä salkku tämäkin on". Kaiken tämän jälkeen NU on vakuuttunut, että Väyrys-Paavo puhuu aina totta, eikä Väyrys-Paavolta löydy pään MRI-kuvauksessa valkoisen aineen tiivistymiä, kuten patologisiksi todetuilla valehtelijoilla (Yang ym., Br J Psy 2005).
NU suosittaakin lukijoilleen rehellisyyttä ja avoimuutta, silloinkin kun sanomiset sattuvat menemään solmuun. Väyrys-Paavon sanoin, rehellisin mielin, lausukaamme tuolloin:"Niinhän minä sanoin, mutta en minä sitä tarkoittanut."
NU myös ihmettelee Kanervan ministerisalkkua - eikö liikenneministerin pesti olisi ollut sopivampi? Tekstiviestiliikenteestä Ike on jo aiemmin joutunut ottamaan vastuuta.
Lopuksi NU onnittelee uuden maailmanennätyksen johdosta: Suomessa on nyt maailman naisvaltaisin hallitus kautta aikojen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti