TETRIS voi pelastaa mielenterveytesi!

Tetriksen pelaaminen voi vähentää posttraumaattiseen stressihäiriöön (PTSD) liittyviä takaumia (Holmes et al, PLoS ONE 7.1.2009). Brittitutkijat selvittivät pistivät 40 henkilä katsomaankamalaa, oikeaa kuolemaa ja tapaturmia kuvaavaa 12 min kestoista filmin pätkää, jonka jälkeen he huilasivat ½ tuntia, jonka jälkeen heidän muistikuvansa kauheuksista kirjattiin ylös. Tässä kohtaa eroja muistikuvien osalta ryhmien välillä ei havaittu. Sitten puolet ryhmästä pelasi Tetristä 10 min ajan ja toinen puoli porukasta pyöritteli peukaloitaan. Sen jälkeen koko tutkimusporukka täytti päivittäin viikon ajan päiväkirjaa, johon he kirjasivat muistamiaan filmin kauheuksia. Viikon kuluttua koehenkilöt tutkittiin laboratorio-olosuhteissa vielä tarkemmin takaumien ja muistikuvien osalta.

Viikon kuluttua Tetristä pelanneilla ilmeni vähemmän flashbackejä, kliinisesti havaittavia ahdistusoireita ja he pystyivät nimeämään toista ryhmää vähemmän viikko sitten nähdyn filmin kauheuksia. Tetriksen traumaa ehkäisevä vaikutus liittyy todennäköisesti kamaluuksien näkemisen siirtymisen pysyvään muistiin. Eli lohdullisimmissa visioissa tällä voi olla iso vaikutus onnettomuuksien ja muiden traumaattisten tapahtumien uhreille: kun pelaa Tetristä trauman jälkeen, kamaluudet eivät iskostu syvälle muistiin, josta ne jäävät joskus jopa vuosiksi kummitteleman. Pitäsikö nyt profylaktisessa mielessä alkaa kantaa mukana Tetriksen taskuversiota tai ladata Tetris vaikka kännykkään? Tetriksen pelaaminen voisi auttaa myös kauhuelokuvissa ahdistuvaa.

Nuppiuutisoijan kaikki huolet yleensä häipyvät katsellessa Guillaume Reymondin jo klassikoksi ehtinyttä Human Tetris Performance- klippiä. Pelatkaa, älkää ahdistuko!

Ruvetaan villeiksi, eikä vaan katsota vierestä!

Kiellettyjen tekojen seuraumuksien näkeminen lisää kiellettyjen asioiden tekemistä (Keizer al. Science Dec 2008). "Rikkinäisten ikkunoiden teorian" mukaan rempallaan olevilla asuinalueilla, joissa ilkivallan seuramukset näkyminen madaltaa nuhteettomien kansalaisten kynnystä tehdä kiellettyjä asioita. New Yorkissa nollatoleranssi-linjaa on lähdetty aktiivisesti noudattamaan. Tieteellistä näyttöä ilmiöstä ei kuitenkaan ole ollut - tähän mennessä.

Hollannissa tehtiin tutkimus, jossa ympäristön tottelemattomuusvihjeiden seuraamuksia tarkasteltiin koeasetelmassa.

Ensimmäisessä kokeessa kauppakeskuksen pyöräparkin ympäristön roskaamisaktiviteettia tarkasteltiin ennen ja jälkeen kun seinät oli sotkettu graffititöhryin (tageja). Roskaamisindikaattoriksi oli valittu pyörään kiinnitetty paperimainos. Ero oli huikea: ennen töhryjä 33% ja töhryisessä ympäristössä 69% heitti roskan maahan.

Toisessa kokeessa parkkialueen porttissa oli "ei läpikulkua"-ja "ei pyörien parkkeerausta"-kyltit. Häiriköintiasetelmassa portin viereen oli lukittu 4 pyörää, ja toisessa ei. Portti oli molemmissa tilanteissa houkuttelevasti avoimena: kielletty oikaisu säästäisi 150 m matkan. Ja taas: kun pyöriä ei ollut aidan vieressä, vain 27% oikaisi kiellettyä reittiä. Kun pyörät oli kieltoa rikkoen laitetttu parkkiin portin viereen, 82% oikaisi portin kautta.

Kolmannessa kokeessa kaupan ostoskärryihin oli laitettu tarra: "palautathan paikoilleen käytön jälkeen". Parkkihallissa kärryjen palauttamista tarkkailtiin asetelmassa, jossa kaikki kärryt olivat paikoillaan ja niin, että neljä kärryä oli palauttamatta. Jotta parkkihalliin tulevilla ei olisi houkutusta käyttää halliin koetilannetta varten jätettyjä kärryjä, niiden kahvat siveltiin öljyisellä mömmöllä. Kärryissä ei käytetty kolikkoa. Roskaamisindikaattorina käytettiin kokeen 1 tapaan mainosta, joka oli kiinnitetty tuulilasinpyyhkijään. Kun kärryt oli palautettu kuten piti, 30% heitti mainoksen maahan ja häiriöasetelmassa 58% roskasi.

Neljännessä kokeessa tarkasteltiin uuden vuoden tulitteiden luvattoman pamauttelun vaikutusta roskaamiseen. Kuten Suomessakin, on yleisesti tiedossa, ettei paukkuja saa pamautella kuin uuden vuoden aattona. Samainen paperimainos kiinnitettiin taas pyöräparkissa oleviin pyöriin ja roskaamista seurattiin ennen ja jälkeen pommien pamauttelun. No aivan: 52% heitti roskan maahan ilman paukkuja ja 82% paukkujen aikana.

Kokeissa 5&6 tutkittiin näpistyksen todennäköisyyttä: 5€ seteli laitetiin reilusti pilkistämään kirjekuoresta, joka oli jäänyt roikkumaan postilaatikkoon. Perustilanteessa sekä ympäristö että postilaatikko olivat siistit. Häiriön vaikutusta seurattiin tilanteessa, jossa postilaatikko oli töhritty ja ympäristö roskaton, että tilanteessa jossa postilaatikko oli töhrimätön ja ymäristö roskattu. Vain 13% otti rahat, jos laatikko oli siisti ja 27% jos laatikko oli töhritty. Jos laatikko oli töhrimätön, mutta ymäristö roskattu, niin 25% näpisti rahat.

Ympäristöllä on huikea vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. NU suosittaa kaikkia liittymään mukaan Roska päivässä-liikkeeseen! Töhryt pois, joskin NU kyllä itse tykkää hyvin tehdyistä graffiteista.