Lihavuutta ehdotellaan aivosairaudeksi tekeillä olevaan DSM-V luokitukseen. Volkow ja O'Brien pohtivat asiaa American Journal of Psychiatryn toukokuisessa pääkirjoituksessa: anoreksia ja bulimia mielletään psykiatrisiksi häiriöiksi, kun taas lihavuuteen liittyviä laaja-alaisia psyykkisiä ja fyysisiä seuraamuksia ei ole psykiatrian puolella tunnistettu. Lihavuuteen liittyvä pakonomainen syöminen sekä kontrollin puute ovat samankaltaisia ilmiöitä kuin päihdehäiriöissä. Aivotasolla mekanismit vaikuttavat samankaltaislta kuin huumeriippuvuudessa. Onkin pohdittu, pitäisikö lihavuutta nimittää ruoka-addiktioksi.
Päihdehäiriöiden ja lihavuuden hoidossa on käytetty samoja hoitomenetelmiä: motivoivaa haastattelua, kognitiivis-behavioraalista terapiaa, ja 12-askeleen ohjelmia. Eläinmalleissa kannabinoidiantagonistit, muutamat epilepsialääkkeet, GABA-agonistit ja CRF-antagonistit ovat toimineet sekä päihdekäyttöön että lihavuuteen. Mielenkiintoista on myös, että D2-reseptoreja ja ns. "mielihyvärataa" blokkaavat psykoosilääkeet sekä nostavat reippasti painoa että lisäävät päihdeongelmaisilla päihdekäyttöä.
Tulevaisuuden tuulia lihavuuden hoidossa ovat esitelleet Zorrilla ym. (PNAS Aug 2006): hiirille annettu omaa greliini-tuotantoa vähentävä rokote vähensi sekä painon nousua että rasvakudoksen kertymistä. Koska kansalliseen rokotusohjelmaan greliinipiikki tuskin ehtii lähivuosina, NU ehdottaa kansanterveystalkoissa myös lihavuuden hoitoon jeesusteippiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti