...ja senkin kauasnäkemätön valtiosihteeri Sailas! Tukistakaa itseänne! Valtakunnan virallinen visionaristi, besserwisser ja lausuntoautomaatti valtiosihteeri Raimo Sailas totetaa kohta julkaistavassa kirjassa, ettei osannut uudistaa oikein sosiaaliturvaa 1980-luvulla. Nyt Sailas valaisee kansaa kuinka toimia epätasa-arvoistumiskehityksen taittumiseksi: "Hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa ei ole esimerkiksi tarkoitettu, että alkoholiongelmat kasvavat tai lapsista ei huolehdita. Ihmisten päähän pitäisi saada, että he ovat vastuussa lapsistaan. Kyllä lapsiaan huonosti kohtelevia pitää voida syyllistää."
No niin! Tässähän on oiva lääke kansanterveystyölle ja - taloudelle! Pois motivoivat haastattelut ja muu sosiaalilässytys! Jos ei se viinanjuonti oma-aloitteisesti ala loppua, niin tehokeinot käyttöön! NU ehdottaa, että terveydenhuollon työntekijät koulutettaisiin tekemään syyllistys- ja vittuiluinterventiota. Sosiaali- ja terveysministeriöön perustettaisiin työryhmä pohtimaan, kuinka syyllistämistä ja vittuilua voitaisiin toteuttaa valtakunnassa tasalaatuisesti. Kansallista alkoholiohjelmaa täydennettäisiin syyllistämissuosituksilla. Kuntatasolla voitaisiin palkita "vuoden syyllistäjät". Konsulttifirmat järjestäisivät "Syyllistä kustannushyötytehokkaasti"- workshoppeja.
Lopuksi NU esittää onnistuneen syyllistysintervention hedelmän:
Intervention antaja: "Helvetin luuseri, en ole surkeampaa vanhemmuutta nähnyt! Hoida lapsesi, tai muuten et saa työttömyyskorvausta tai sossusta tukea".
Päihdeongelmainen vanhempi: "Oi, olet aivan oikeassa. Minäpä lopetan viinanjuomisen tältä istumalta ja alan harrastaa lapseni kanssa suunnistusta!"
Ja maailma pelastuu!
4 kommenttia:
hehe :D päivän piristys!
Pelkkä vittuilu ja syyllistäminen eivät tietenkään auta.
Sailas on kuitenkin sikäli oikeassa, että ammattiauttajat näkevät usein alkoholistit yms. tahdottomina ressukoina, joilta ei voi odottaakaan vastuullista käytöstä.
Muistan erään haimatulehduspotilaan, jonka viimeisimmästä ryyppyputkesta lääkäri kertoi kandeille sanomalla, että mies oli "joutunut vähän huonoon seuraan". Vieressä kuunnellut potilas ei nähnyt itseään yhtä tahdottomana ajopuuna, vaan keskeytti: "Kyllä se viina on kaikki itse kurkkuun kaadettu."
Mielestäni voi olla jopa rohkaisevaa nähdä ihmiset "syyllisinä" omaan ahdinkoonsa, koska se tarkoittaa että heillä on myös valta parantaa asemaansa. Loputon ymmärtäminen luo mielikuvan, ettei potilaalla itsellään ole osaa tai arpaa ongelmiinsa, vaan todellinen syy on jossakin kaukana yksilön ulottumattomissa.
Syyllistäminen on aina konfrontaatiota, eikä siitä ole yleensä mitään hyötyä.
Oman vastuun sisäistäminen on kaiken muutoksen A&O. Lääkärin empaattisuus, konfrontoimattomuus ja neutraali asenne eivät ole tässä mitenkään ristiriidassa päihdeongelmaisen oman vastuun korostamisen kanssa. Tästä voi tehdä taidetta, suosittelen.
olisi edes joku joka lakkaisi tekemästä tuollaisia teorioita kun syyllistys tai ei-syyllistyt ja
kohtelisi
jokaista
ihmistä
erillisenä
tapauksena!
mutta kun EI! meitä lokeroidaan vaan niin tuhottomasti! "sinä edustat tätä ryhmää, sinuun käytettäköön tätä menetelmää, ja voilá, olet taas keskivertokansalainen keskivertolapsinesi!" Ja kokemusta tästä omalta kannalta löytyy enemmän kuin muille jakaa. ottakaa lomaa! kiertäkää maailmaa! tutustukaa ihmisiin! muistuttakaa itseänne siitä että jokainen tapaus on erilainen vaikka kuinka tekisittekin työksenne tätä hommaa.
Lähetä kommentti