Huh-huh, onpas ollut NU:lla hiljaiseloa blogirintamalla. Mutta ei tästä(kään) kannata masentua, nimittäin masennusta voi ennaltaehkäistä. Tuoressa meta-analyysissä (Cuijpers et al. Am J Psy Oct 2008) osoitettiin, että yhden masennustapauksen torjumiseksi pitäisi 22 henkilölle antaa ennaltaehkäisevä interventio. Problemos on, että tämänkään 19 tutkimusta kattaneen meta-analyysin perusteella ei oikein voi tarkalleen sanoa, että mitä pitäisi tehdä. kenelle interventiot pitäisi kohdentaa, ja oliko kyseessä todellinen taudintorjunta vaiko sen viivästyttäminen. Mutta tämän meta-anlyysin pohjalta voi ainakin sanoa, että jotain kannattaisi tehdä. Aspiriinin syöttäminen sydäntautisille on aikalailla rutiinia, vaikka yhden infarktin välttämiseksi 130 potilaan pitää aspiriinia käyttää. Toivotaan ettei närästä. Ennaltaehkäisy on aina jossain määrin haulikkoammuntaa, toivotaan että osuu kohteeseen. Mutta viimeistään siinä vaiheessa kun tauti on jo päällä, niin näyttöön perustuvaa hoitoa pitäisi saada - masennukseen sekä psykoterapiaa että lääkehoitoa. Tämän päivän Hesarissa oli Kuntavaalit 2008 - osiossa juttu lapsuusiältä depressiota sairastaneesta nuoresta naisesta, joka totesi, että masennusta on toistuvasti vain kartoitettu, mutta ei varsinaisesti hoidettu. Jutun yhteydessä oli listattu puolueiden lääkkeitä mielenterveyspalveluiden parantamiseksi. Säännönmukaisesti kaikki halusivat panostaa ennaltaehkäisyyn, hoitotakuun toteutumiseen myös mielenterveyspuolella ja päläpälä. NU todella toivoo, että mahdollinen lisäresurssointi toisi mukanaan psykiatriseen hoitoon ensijaisesti sisältöä. Faktaa on, että psykiatrialla pääosin tarjotaan "tavanomaista hoitoa" eli arviointia arvioinnin perään, vaihtuvaa henkilökuntaa ja jos oikein onnekas on, niin psykiatrisen sairaanhoitajan lätinää ilman varsinaista fokusta. Been there - seen that.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti