Silakkaa vai makkaraa?

Masentuneilla on havaittu matalampia monityydyttämättömien rasvahappopitoisuuksia, [mm. omega-3, eikosapentaeenihappo (EPA), dokosaheksaeenihappo (DHA)] seerumissa sekä punasolujen kalvoilla. Ravinnon ja erityisesti kalaöljyjen vaikutuksia mielalaan on sittemmin tutkittu ahkerasti.

Suomaistutkimuksessa selvitettiin ruokailutottumuksien ja mielialan välisiä yhteyksiä tupakoivilla miehillä (n=29 133) ja bipolaarikaksosilla (n=67). Päätelmänä oli, ettei ravinnon saannilla ja mielialalla ei ole voimakasta yhteyttä.

Tuoreessa meta-analyysissä (n=329; yht. 10 tutkimusta) lopputulos oli, että monityydyttämättömillä rasvahapoilla olisi suotuisa vaikutus mielialaan (Lin & Su, J Clin Psychiatry, July 2007). Todennäköisesti negatiivisten tutkimustulosten raportoimattomuus vaikuttaa osin tulokseen. Tietoa ei ollut iän tai sukupuolen vaikutuksesta.

NU suosittaa laadukkaan ja hyvän makuisen ruuan syömistä laadukkaassa ja hyvässä seurassa. NU:n viikonloppuna tekemän kokeen (n=4) tuloksena oli, että useita eri ruoka-aineita ja - lajeja sisältävän atrian nauttiminen hyvien ystävien kanssa kohotti mielialaa huomattavasti verrattuna kalanmaksaöljyn nauttimiseen yksin.

De gustibus non est disputandum

...eli makuasioista ei pidä kiistellä. Eivätkä kaverukset kiistelekään -- todennäköisyys lihoa kasvaa, jos ystävä lihoo (Christakis&Fowler, NEJM July 26th 2007). Sukulaisten ja puolison lihominen lisäsi myös läskivaaraa, mutta vähemmän kuin ystävän lihominen. Naapurien lihominen ei vaikuttanut lihomiseen.

Tutkijat päättelivät, että lihavuus leviää sosiaalisten verkostojen kautta.

NU perää lisätietoa, lisäävätkö naapurin painonmuutokset tutkittavien elämänlaatua? Jos naapuri pulskistuu oikein kunnolla, niin tuntuuko sitten paremmalta? Vai meneekö suu vinoon ja elämänlaatu romahtaa, jos naapuri on saanut Painonvartijoiden vuoden laihduttaja-palkinnon? Pitäisikö BMI>30 - ystävät laittaa karanteeniin, ettei saa lihavuustartuntaa, jos mielii pysyä linjoissaan?

Rokotteita läskiaivotautiin

Lihavuutta ehdotellaan aivosairaudeksi tekeillä olevaan DSM-V luokitukseen. Volkow ja O'Brien pohtivat asiaa American Journal of Psychiatryn toukokuisessa pääkirjoituksessa: anoreksia ja bulimia mielletään psykiatrisiksi häiriöiksi, kun taas lihavuuteen liittyviä laaja-alaisia psyykkisiä ja fyysisiä seuraamuksia ei ole psykiatrian puolella tunnistettu.

Lihavuuteen liittyvä pakonomainen syöminen sekä kontrollin puute ovat samankaltaisia ilmiöitä kuin päihdehäiriöissä. Aivotasolla mekanismit vaikuttavat samankaltaislta kuin huumeriippuvuudessa. Onkin pohdittu, pitäisikö lihavuutta nimittää ruoka-addiktioksi.

Päihdehäiriöiden ja lihavuuden hoidossa on käytetty samoja hoitomenetelmiä: motivoivaa haastattelua, kognitiivis-behavioraalista terapiaa, ja 12-askeleen ohjelmia. Eläinmalleissa kannabinoidiantagonistit, muutamat epilepsialääkkeet, GABA-agonistit ja CRF-antagonistit ovat toimineet sekä päihdekäyttöön että lihavuuteen. Mielenkiintoista on myös, että D2-reseptoreja ja ns. "mielihyvärataa" blokkaavat psykoosilääkeet sekä nostavat reippasti painoa että lisäävät päihdeongelmaisilla päihdekäyttöä.

Tulevaisuuden tuulia lihavuuden hoidossa ovat esitelleet Zorrilla ym. (PNAS Aug 2006): hiirille annettu omaa greliini-tuotantoa vähentävä rokote vähensi sekä painon nousua että rasvakudoksen kertymistä. Koska kansalliseen rokotusohjelmaan greliinipiikki tuskin ehtii lähivuosina, NU ehdottaa kansanterveystalkoissa myös lihavuuden hoitoon jeesusteippiä.